Ilmavalvonta ja sen viestiyhteydet olivat suurelta osin lottien vastuulla. Ne olivat myös yksi vaarallisimmista lottien hoitamista tehtävistä. Kiipeäminen korkeisiin ilmanvalvontatorneihin oli varsinkin talvella vaikeata ja vaarallista. Tuntikausien oleskelu suojaamattomissa avoimissa torneissa varsinkin talven kovissa pakkasissa ja muutenkin säiden armoilla oli rankkaa. Torneista he tähystivät viholliskoneita, desantteja ja metsäpaloja. Ilmavalvonta-asemia oli n. 650 ja osa niistä aivan rintaman läheisyydessä. Vartijoiden tarkkaavaisuuden ja viestintänopeuden ansiota lienee paljolti myös se, että Suomen vähäiset hävittäjävoimat pystyivät tehokkaasti vastaamaan vihollispommittajien hyökkäyksiin. Vihollinen yritti jatkuvasti tuhota ilmanvalvonta-asemia lentokoneilla, kenttätykistöllä tai desanttien toiminnalla.

Takaisin sivuille...